Lapseni,
kiitos siitä, että olette kokoontuneet rukoukseen ja kuulleet sydämissänne kuuluvan kutsumukseni.
Lapseni, kuulen usein monennekin teistä kaipuavan lukuisia lahjoja, mutta Jumala on antanut teille kaksi erityistä lahjaa: toinen on älykkyys ja toinen omatunto.
Tarvitsette älykkyyttä erottaaksenne hyvän pahasta; muuten pelkät Jumalan lait riittäisivät teille. Olette kykeneviä tietämään, mitkä teot johtavat kohti Jumalaa ja mitkä kohti Saatanaa.
Hän on antanut teille omattunnon, joka on Jumalan sana sisällänne, ja tiedätte tietoisesti, mikä on oikein ja mikä väärin.
Ja sitten Hän on antanut teille vapauden. Joten kysyn teiltä, lapset: ovatko teillä oikeat työkalut kulkea kohti ikuista elämää vai eivät?
Tee näiden lahjojen käyttö ensisijaiseksi tehtäväksesi äläkä pyydä mitään muuta, sillä jos jätät ne käyttämättä, se voi olla vaarallista kaikille, koska monilta puuttuu nöyryys.
Rakastan teitä ja olen lähellänne.
Nyt siunaan teidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Pohdintaa viestistä:
Neitsyt Maria viittaa helluntaanjuhlan viimeiseen tapahtumaan jakaakseen kanssamme luottamuksen: monet, todennäköisesti viime sunnuntain Sanan liturgiaa kuultuaan, pyysivät häntä vastaanottamaan ”monia lahjoja” (Pyhä Paavali luettelee ne ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille, luku 12).
Kuitenkin unohdamme kaksi perustavanlaatuista asiaa:
– ensimmäinen on se, että Herra myöntää nämä Hengen ilmentymät yhteiseksi hyväksi, palvelemaan veljiämme ja sisariamme, ei kasvattamaan omaa mainettamme, menestystämme tai ylpeyttämme;
– toinen on se, että meillä on jo nyt erittäin tärkeitä jumalallisia lahjoja, jotka edustavat syvintä olemustamme.
Ne ovat seuraavat:
– äly, joka auttaa meitä tulkitsemaan todellisuutta ja ymmärtämään, mitkä teot johtavat onneen ja rakkauteen ja mitkä taas johtavat Saatanaan;
– omatunto, joka on ihmisen intiimein ja pyhin osa (hänen sydämensä), jossa Jumala puhuu hänelle. Siinä missä äly auttaa meitä ymmärtämään mikä on abstraktisti hyvää tai pahaa, omatunto mahdollistaa konkreettisten valintojen tekemisen, oikein toimimisen tai varoittamisen, jos teemme jotain väärin;
– lopuksi vapaus, joka on suurin lahja. Se on kykyä valita tietoisesti ja vapaaehtoisesti hyvä. Se ei tarkoita sitä, että saa tehdä mitä tahansa haluaa.
Tarkastelkaamme omatuntojamme, sillä Neitsyt Maria ei näe nöyryyttä sydämissämme, ja ennen minkään toiminnan aloittamista kysykäämme itseltämme: Teenkö jotain, mikä on Jumalalle mieluista? Miten Jeesus toimisi minun paikallani tässä nimenomaisessa tilanteessa?
Lähde: ➥ LaReginaDelRosario.org