Se oli äitienpäivä. Neitsyt Maria ilmestyi jälleen minun äidilleni, näyttäen tällä kertaa hänelle puhdasta sydämensä, joka oli hänen rintansa sisällä täysin läpinäkyvä ja loistava kuin erittäin kirkas kristalli, sanoen:
Sydänni on näin... Nyt niin, nyt se on näin...
Ja hän näyttäisi hänen sille mitä hän piti edellisenä päivänä. Mitä minun äitini luuli lihanpalaksi, muuttui kuolleeksi lapseksi, täysin veriseksi. Neitsyt lisäsi:
Se on abortti! Ja abortti on synnillinen rikos! Joka ikinä tekee abortion, tulee mennä papille tunnustamaan syntinsä, itkeä ja roikottaa lattialla katumuksestaan, eikä koskaan enää lopeta rukouksista. Vain silloin hän voi pelastaa itsensä!
Minun äitini muisti jo olleensa kahdesti keskenmenossa. Neitsyt sanoi silloin hänen:
(*) Katumuksesta nyt!
Jumalanäiti kysyi häneltä,
Jos se olisi nyt, mitä teet?
Minun äitini vastasi hänelle,
Teen mistään ettei keskenmenon tapahtuisi ja en menettäisi lapsiani! ( Sitten minun äitini meni papin luo tunnustamaan syntinsä ja pyytämään armahdusta.)
Neitsyt näyttäsi silloin hänelle näyn:
Katso! Näin vapaamuurarit näyttävät...
Minun äitini naki monia mustissa vaatteissa olevia miehiä polttavan helvetissä.
...koska vapaamuurarius on pahan sekti ja jos kuolee vapaamuurarina, hän menee suoraan helvettiin!
Samana päivänä iltapäivällä Neitsyt näyttäisi jälleen minun äidilleni veljeni Quirinoa, joka istui hänen sylissään. He molemmat olivat hyvin lähellä minun äitiniä. Neitsyt puhui silloin hänelle:
Olen jo näyttänyt sinulle poikaasi kolme kertaa ja et ole vielä heittänyt suudelmaa hänen päälleen. Heitä suuden!
Äitini teki sen, mitä Neitsyt pyysi häntä tekemään - hän heitti suudelman veljelleni ja myös Neitseydelle ja Jeesukselle, kiittäen kaikesta, mikä oli nähnyt.
Nämä ilmestykset Neitsyeltä veljeni kanssa äidilleni olivat emäntämistä, jota Neitsyet teki hänelle. Neitsytet hoiti vähitellen äidin syvää kipua odottamattomasta veljeni menetyksestä. Äitin kärsi paljon hänen kuolemastaan, luulen enemmän kuin me kaikki kotona. Voin sanoa, että äidilläni on herkkä sielu, puhdas, ilman pahuutta ja arkaileva. 1. syyskuuta 1989, päivänä veljeni kuoli, hän ei ollut kotoa tuolloin. Veljeni oli Manausin keskustassa isän kanssa tekemässä ostoksia meidän kotimme varten. Kun äiti tuli kotiin, veljeni oli jo kuollut ja hänen ruumiinsa vietiin IML:stä. Ihmiset kertoivat hänelle uutisen yllättäen, ilman mitään valmistelua. Tämä oli surullisin asia ja aiheutti hänelle valtavan kipua ja suuren vaivannäön. Veljeni kuoli onnettomuudessa kotona leikkimällä. Me veljekset olimme hyvin nuoria eikä meillä ollut ideaa, miten auttaa häntä. Naapurit auttoivat meitä pelastamalla meidät ja vievät hänet sairaalaan heti. Äidin kipein asia oli, kun hän jo oli kotona, vastaanottaa ja nähdä veljeni ruumis tulevan arkkuun talon omenapuusta. Minun sydämeni ja veljieni eivät voineet lohduttaa häntä tuolla surullisella hetkellä. Äiti vietti tuntia kerrallaan itkemässä veljeni ruumiin yllä. Voin vain mennä huoneeni ja itkeä, mutta minä itkin katselemassa Neitsyettä valkoisiin vaatteisiin puettuna, joka oli kirjan kansessa hänen ilmestyksistään Fatimassa kolmelle pientarelle.
(*) Neitsyet sanoi tämän äidilleni, koska väärästä syystä hän menetti nämä kaksi lasta aiemmin, sillä hän ei hoitanut raskauden aikana hyvin, välttämättä tilanteita, jotka jäivät vihaisiksi ja vaarallisiksi lapsilleen vahingoittaen heitä. Kuullessaan Neitsyden äiti itki paljon ja pyysi häntä anteeksi ja pyysi Poikaansa Jeesusta myös anteeksipyyntöjä.