Tänä aamuna rukoillessani enkeli tuli ja vei minut kiirastuleen.
Siellä pesin vaatteita ja ripustin niitä kuivumaan. Vaatteiden pesu tarkoittaa sitä, että pesen pois pyhien sielujen synnit.
Nostin pienen mekon ripustettavaksi narulle ja sanoin enkelille: ”Narulla ei ole enää tilaa.”
Pitäen mekkoa kädessäni sanoin: ”Tämä on pienen tytön.”
Enkeli sanoi: ”Lapsetkin kuolevat synnissä. Työnnä vain vaatteita lähemmäs toisiaan ja ripusta hänen mekkonsa narulle.”
Kiirastulen toisessa osassa näin monia kuppeja, joiden sisällä oli ruskeita tahroja.
Sanoin: ”Hyvää hyväst, kuppeja on lukemattomasti.” Puhdistin jokaisen niistä.
Ollessani kiirastulessa en tunne kipua jaloissani.
Kun olin lopettanut puhdistamisen, enkeli toi minut takaisin kotiin.
Sitten Jumala Isä tuli ja kysyi minulta: ”Teitkö hyvää työtä?”
Vastasin: ”Toivon niin. Yritin, Isä.”
Hän sanoi: ”Pidän puhtaudesta. Annan heille armoni, mutta pidän puhtaudesta.”
Kun lopetan pesun ja puhdistuksen, sielut voivat edetä ylemmäs kiirastulessa ja siirtyä lähemmäs taivasta. Puhdistaessasi pyhiä sieluja tunnet, että on velvollisuutesi auttaa.
Jotkut luulevat, että hyödyn pyhistä sieluista. En hyödy heistä. Sen sijaan kärsin heidän puolestaan, ja he hyötyvät minusta.