Poikani, pelastaaksesi syntisiä sinun täytyy osata hyväksyä takaiskut ilman että sydän kylmenee ja rohkeus kävellä Herran luo. Kun päästät itsesi ylitsevoimalla ja tuhlaamalla koettelemukset, otat askelta taaksepäin. Tämä on paholaisen petollisuus joka haluaa estää sinut kulkemasta täydellisyyden tietä. Tässä koetuksen ajassa kutsu minut ja olen se joka johtaa sinut turvallisesti elämän koettelemusten läpi.
Tämä maailma on jatkuva taistelu. Ihminen taistelee itseään vastaan, eli hän taistelee omia instinktejään ja tahdonvapauttaan vastaan, koska hän on vielä lihaksellisempi kuin henkinen. Noudatakseen innoituksia ja jumalallista armeliaisuutta ihmisen täytyy taistella kaikkea sitä vastaan johon hänet vetää ja mikä tyydyttää hänen himonsa, osaten luopua omasta tahdostaan ja uhraavansa sen. Tällä tavalla Herra puhdistaa ja antaa hänelle voimaa voittaa jokainen heikkous ja itsekkuus, opettaen häntä etsimään henkistä ja kasvamaan pyhyydessä.
Monet sielut eivät pysty vapautumaan maailmasta, aineesta, koska ne ovat täynnä turhia aikomuksia ja maallisia ajatuksia jotka johtavat heidät tuhoon ja synniin, koska paholainen on täyttänyt heitä myrkylläänsä. On tarpeen valvoa ja rukoilla voidakseen voittaa jokaisen pahan.
Taisteluun ja voittoon, silmät yhdessä minun kanssa, niin sinä tietää missä kävellä ja mitä tehdä. Siunaan sinut: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimissä. Aamen!
Puhuin Neitsyen kanssa ja kysyin häneltä jotain elämästäni ja tehtävästäni. Kysyin hänet jäämään vähän pidempään ja hän vastasi minulle. Kuinka lempeää hän on. Hän sanoi:
Sanoin sinulle että asetan sinut Poikani Jeesuksen oikealle kädelle, eikä kukaan voi ottaa sinua sieltä pois, koska poikani antoi minun luvan ja käskyn valvoa sinua ja auttaa kaikessa. Olen antanut sinulle pitää valtikeppini käsissäsi, sillä Minä, taivaiden ja maan kuningatar, olen asettanut sinut suureen tehtävään, tehtävään joka on annettu sinulle Suuren käskyn kautta, Joka on Taivasten Herra ja Maan, kaiken luojan, jonka eteen jokainen polvi taipuu taivaissa ja maassa sekä alamaailmassa. Pelkää mitään. Jos olen minä sanonut että asetan sinut Poikani Jeesuksen oikealle kädelle, kuinka kukaan voi ottaa sinua sieltä pois, jos se on Kaikkivaltiaan tahto?
Herra haluaa sinun olevan valo nuorten keskuudessa. Pikkulapset, teillä on kaunis ja tärkeä tehtävän täyttää. Herra on nimittänyt teidät näissä viimeisinä aikoina johtamaan nykyistä nuorisoa armeliaisuuden sydämensä luokse. Unelmasi menneisyydessä oli tulevaisuuden visio, sinun tehtäväsi. Jumala katsoi sinua suuren armoaan ja valitsi sinut. Pelasta nuorisolle hänelle todistamalla innolla, rakkaudella, omistautumisella, kaikilla voimillasi hänen armeliaisuuttaan heille kaikkiin. Elämäsi säteileköön yhä kirkkaampana pyhyydessä ja armoissa niin että kaikki nuoret hyötyvät sinun hengellisestä kasvustasasta.
Rukoile, rukoile, rukoile ja kiitä Herraa joka on kutsunut sinut johtamaan ajanasi nuoria hänen kuninkaansa kunniaan. Jos annat itsesi johdattaa Herralla ja sallit hänen armonsa toimia sinussa, moni nuori kääntyy ja löytää taivaaseen vievän tien sinun todistuksestasi ja uskollisuudestasi hänelle. Saavat itsellesi ja monille nuorille paljon armoja. Ole nöyrä, nöyrä, nöyrä ja Jumala tekee suuria asioita elämässässi. Hän haluaa käyttää sinua ja tehdä sinusta suurta merkkiä kaikille nuorille jotka tuhoavat itsensä pahuudella, niin että kaikki saavuttavat armoon. Olen aina sinun kanssa ja rukouksesi kautta täytän sinut äitini siunausten sekä omina virtuudeni, jotta olisit enemmän miellyttävä Äläkätiselle. Olkaa rauhassa, ja tuo tämä rauha kaikille heikoimmilleni ja auttamattomimmilleni lapsilleni. Siunaan sinut: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Amen!
(¹) Tämä tapahtui kun olin matkalla Itapirangaan 12.05.97 Mayn 13:n prossessioon varten. Olin Aruanã-linjalla kulkevan bussissa, joka tekee matkan sinne, ja ajattelin että tuolla kuukaudella juhlistaisimme Neitsyt Marian Fatiman päivää sekä Kristuksen auttajan Marian päivää. Sieluni tuli sanoa: "Kumpi tietäisi jos eräänä päivänä Neitsyt Maria ei anna minun pitää hänen sauvansa?" Ajattelin tätä kun bussi ajoi tiehen joka johtaa Silvesin kaupunkiin. Tien jollain kohdalla bussi pysähtyi ja köyhä nuori nainen nousi sisään. Hänellä oli vasemmassa kädessään pieni poikansa ja oikeassa käsissään sininen sateenvarjo. Nainen nousi bussiin vaivattomasti, porrasten kautta. Monet äidit alueella, kun he nouvat näihin korkeisiin busseihin lapsillaan sylissä, kiipeävät ovien portaita vankkumalla, mutta tämä nuori tyttö nousi erilaisesti kuin muut, majesteettisesti ja vaikuttavasti leikkisällä. Hän tuli istumaan sinne missä olin minäkin, viereiseen penkkiini. Ajattelin: Ehkä tämä nuori äiti matkaa Silvesin kaupunkiin! Bussi saapui Silvesin bussiasemalle ja moni laskeutui, mutta nuori nainen ei. Ajattelin uudelleen: Ehkä hän on matkalla Itapirangaan! Bussi lähti jälleen ja palasi samalla tiellä kuin aiemmin, ottamatta samaa reittiä. Melko tai voin sanoa, saman paikan kohdalla bussi pysähtyi ja nuori nainen alkoi valmistautua laskeutumiseen. Eniten hämmästyin siitä että kukaan ei merkinnyt pysähdyksestä. Kuljettaja pysähti ja odotti kunnes nainen oli laskenut alas. Ennen kuin hän laskeutuu, katsoi minua hymyillen ja sanoi: Täällä, pidä sinun käsissäs sateenvarjoni ja anna se minulle ikkunan kautta! Olin yllättynyt ja kysyin itselleni: Miksi hän antoi minut sateenvarjonsa? Voiko hänen nousta siellä lapsensa kanssa niin että voi laskeutua? Miksi hän antoi minuun sateenvarjonsa käsissäni? Kun nainen oli laskenut bussi lähti heti ja olin huolestunut koska hänen sateenvarjonsa oli minulla eikä voinut sen luovuttaa. Katsoin ikkunan kautta ja ajattelin: Heitin sateenvarjon! Ja heitin se tien päälle. Jatkoin katselemista ikkunasta nähdäkseni oliko hän nähnyt parasolinkin maassa. Nuori nainen tuli kävelemään sinne missä sateenvarjo oli, nosti sen maan päältä ja seisoi siellä tiellä katsellen minua kunnes menetin hänet etäänyttyä takaa. Tuolloin sieluni tuli sanoa: Se oli Neitsyt Maria Lapsetten Jeesuksen kanssa! Hän vastasi pyyntönii ja tuli anna minuun pitämään hänen sauvansa käsissäni niin kuin olin ajatellut ja pyytänyt! Sauva oli pieni sininen sateenvarjo.
Ilmoituksessa 13. toukokuuta Itapirangassa kysyin Neitsyeltä, varmuuden vuoksi, oliko hän ollut se joka oli noussut bussiin lapsensa kanssa, ja hän kertoi minulle:
Sinulla on edelleen epäilyksiä, poikani. Etkö kysynyt minulta voiko sinun pitää valtaistimia? Nyt katso, olen myöntänyt pyynnönsi ja tullut Poikani kanssa luovuttamaan sen suoraan käteesi. Kerro veljillesi, että useasti Minä ja Poikani Jeesus vieraillemme heidän kodissaan henkilökohtaisesti, kun meidät kyselee vähän ruokaa ja vettä tai jotakin apua, eikä he tunnista meidän läsnäoloamme, koska sydämensä ovat suljettu Jumalalle ja hänen rakkaudelleen. Vieraillemme teidän kaikkien luonaan joskus nähdäkseen kuinka paljon rakkautta ja laupiautta on ottaessanne vastaan ja auttessaan niitä, jotka tarvitsevat sitä eniten, ja moni menettää taivaallisia armolahjoja, koska ei rakasta, ei auta eikä sydämensä ole avoin Jumalan armon edessä.
Tämä kosketti minua syvästi. Se oli yksi niistä kerroista, kun Neitsyt ilmestyi minulle köyhänä ja yksinkertaisena ihmisenä, muiden olleessa vieressäni, jotka eivät huomanneet mitään tapahtuneesta tai siitä, mikä kävi kyseenalaiseksi. Toinen asia, joka kiinnitti huomioni, oli se, että bussi pysähtyi tiettyinä aikoina ilman, että kukaan koskaan pyytänyt kuljettajaa pysäyttämään sen. Neitsyet sai kuljettajan pysähtymään sinne, missä hän halusi astua sisään ja ulos, ja tämä toteli. Kiitos Jumalalle hänen siunatulle Äidilleen ja Pyhälle Joosefille kaikesta!